Ystävänpäivä miinakentällä

En olisi ihan heti uskonut viettäväni tänä vuonna ystävänpäivää miinakentällä. Olin ilmeisesti paikallisten kollegojenkin mielestä aikamoinen näky, kun he katsoivat minua hiukan säälivästi talsiessani nilkkoja myöten kassavapellolla sandaaleissani yhden räjähtämättömän ammuksen perässä ja "vielä ystävänpäivänä", he päivittelivät. Talsin pellolla kyllä ihan mielelläni, ja tämä oli yksi hienoimmista päivistäni kentällä.

Näin tänään kahden ammuksen räjähtävän – toisen miinakentällä ja toisen kassavapellolla. Tietenkin olin turvaetäisyyden päässä. Englanniksi ammuksille on järkevämpi nimi UXO eli unexploded ordnance. Sekä ammuksia että miinoja löytyy edelleen päivittäin Kambodzhan pelloilta, erityisesti lännestä Thaimaan rajalta Pailinin ja Battambangin maakunnista. Maakunnat toimivat vuosia punakhmerien, hallituksen joukkojen ja vietnamilaisten taistelutantereena. Vuorotellen joku kävi kylvämässä tänne miinoja. Vuonna 1992 MAG (Mines Advisory Group) aloitti alueella raivaustyöt.

Vierailin kahdella eri miinakentällä, jossa raivaustyöt oli aloitettu noin viikkoa aiemmin. Kassavapelto oli MAGin niin sanottujen nopean toiminnan Explosive Ordnance Disposal -tiimin tämän päivän projekti. Heille oli tullut paikalliselta maanviljelijältä aamulla puhelu. Viljelijä oli löytänyt peltoa raivatessaan räjähtämättömiä ammuksia. Niitä löytyi yhteensä kahdeksan. Juttelin paikallisen Ya-nimisen rouvan kanssa räjäytystä katsoessani. Kysyin pelottaako häntä asua täällä, kun miinoja ja ammuksia löytyy heidän kotipihansa vierestä edelleen. Ya sanoi ettei hän kotonaan voi pelätä. Heidän on pakko raivata maata saadakseen ruokaa.

Näitä tarinoita tämä maa on täynnä. Asian vakavuuden tajuaa vasta nyt, kun itse on ollut paikalla katsomassa miten miinoja ja ammuksia etsitään ja miten ne tuhotaan turvallisesti. Kirkon Ulkomaanapu tukee miinanraivauksen lisäksi paikalliskumppaniensa MAGin ja LWD:n (Life With Dignity) kanssa miinanraivausta koskevaa ehkäisevää ja jälkityötä. Miinojen ja ammusten vaaroista on tärkeää kertoa paikallisille, jotta vältyttäisiin onnettomuuksilta. Miinanraivauksen jälkeen maata voi jälleen viljellä turvallisesti. Ya-rouvan veli oli aluksi kehottanut häntä pitämään löytämänsä ammuksen. Jos siitä saisi vaikka jotain osia hyötykäyttöön. Onneksi Ya soitti EOD-tiimin paikalle.

Miinanraivaajia Ou Kokirin miinakentällä.

Hienointa tässä päivässä oli nähdä, kuinka nuoret miinanraivaajat, erityisesti naiset, työskentelevät rohkeasti miinakentällä. He ovat erittäin ylpeitä työstään ja hyviä siinä. Raivaajat työskentelevät keskipäivän kuumuudessa täydessä varustuksessa tehden työtä, jossa on oltava erittäin tarkkana koko ajan. Yksikin väärä sivuaskel tai virhearvio voi olla tuhoisa. Tosin sen jälkeen kun kävimme läpi tiukat turvajärjestelyt, miinakentän eri merkinnät ennen raivauksen aloittamista ja näin raivaajat työskentelemässä kentällä ammattilaisen varmuudella, astelin itsekin kentälle luottavaisin mielin.